Ukraina ja Kiina: Miksi maiden välisestä avustussopimuksesta ollaan hiljaa?

Berliinin sanomalehti Ukraina ja Kiina: Miksi maiden välisestä avustussopimuksesta ollaan hiljaa? Frank Sieren • 2 tuntia • 4 minuuttia lukuaikaa Se ei ole salaisuus, mutta se jätetään kuitenkin tietoisesti huomiotta: "Kiinan ja Ukrainan välinen ystävyys- ja yhteistyösopimus" (Kiina: Kiinan kansantasavalta). Yli kymmenen vuotta sitten Kiinan kansantasavalta sitoutui tukemaan Ukrainaa siinä tapauksessa, että sen suvereniteettia vastaan ​​hyökätään. Xi Jinping ja silloinen Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš allekirjoittivat asiakirjan 5. joulukuuta 2013. Silti kukaan ei puhu siitä tänään. Ei Pekingissä. Ei Kiova. Washingtonin kilpailijat eivät myöskään laita sormeaan haavalle. Ja jos Washington on hiljaa, myös Bryssel on hiljaa. Muutamaa viikkoa myöhemmin, helmikuussa 2014, Janukovitš pakeni Venäjälle Krimin kautta Kiovan levottomuuksien vuoksi. Välittömästi sen jälkeen Ukrainan parlamentti erotti hänet virastaan, vaikka Ukrainan perustuslaissa tällaista mahdollisuutta ei ollut. Sopimus Kiinan kanssa on voimassa vuoteen 2038 asti. Se allekirjoitettiin 25 vuodeksi ja pakottaa Pekingin tukemaan Ukrainaa ilman mitään jos ja mut. "Kiina tukee Ukrainan poliittisia pyrkimyksiä suojella Ukrainan yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta ja siihen liittyviä kysymyksiä", tekstissä sanotaan. Tuolloin Peking oli ilmeisesti enemmän huolissaan Janukovitshin suojelemisesta länneltä kuin Putinilta. Muutama päivä ennen Kiinan ja Ukrainan välisen sopimuksen allekirjoittamista, 21.11.2013, Kiovan hallitus pysäytti assosiaatiosopimuksen solmimisen EU:n kanssa. Tämä tehtiin Ukrainaa pakotteilla painostaneen Vladimir Putinin edun mukaisesti. Toisaalta Pekingillä ei ollut intressiä siihen, että Ukraina joutuisi liian läheiseen Venäjän vaikutusvallan alle. Kiova toimitti aseistusta, jota Kiina ei saanut Putinilta, kuten vanhan lentotukialuksen ja maailman suurimman sotilasilmatyynyaluksen. Lentotukialus on toiminut Kiinan laivaston palveluksessa vuodesta 2012 Liaoning-nimellä, joka on ensimmäinen Zubr-luokan LCAC-ilmatyynyalus, joka painaa yli 550 tonnia toukokuusta 2013 lähtien. Janukovitš ja Xi allekirjoittivat kahdenvälisen yhteistyösopimuksen vuonna 2013. Kiovan pitäisi myös toimittaa enemmän viljaa vähentääkseen Kiinan riippuvuutta Yhdysvalloista. Vuonna 2013 Yhdysvallat kattoi yli 90 prosenttia Kiinan viljan tuonnista – 1,25 miljardin dollarin arvosta. Vuonna 2021, vuosi ennen Venäjän hyökkäystä, Ukraina toimitti noin kolmanneksen maissistaan ​​Kiinaan, hieman enemmän kuin EU:hun ja kokonaisarvoltaan lähes kaksi miljardia dollaria. Samaan aikaan Kiovan ja Pekingin välinen sopimus vahvisti Taiwanin kysymyksen Pekingin hengessä: "Ukraina tukee Kiinan kansantasavallan politiikkaa yhdistymis- ja alueellisen koskemattomuuden kysymyksissä Ukraina tunnusti, että "on vain yksi Kiina". että Kiinan kansantasavalta on ainoa laillinen hallitus, joka edustaa Kiinaa; Taiwan on erottamaton osa Kiinaa. Vastineeksi Kiina suostui suojelemaan ukrainalaisten suvereniteettia. Presidentti Xin itse antama turvallisuustakuu, allekirjoitettu vuosi ennen kuin Vladimir Putin liitti Krimin. Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyjin pitäisi itse asiassa muistuttaa Xiä hänen velvollisuudestaan ​​joka päivä. Mutta Zelenskyj näkee Pekingin enemmän välittäjänä, jolla on suuri vaikutus Putiniin, kuin suojaavana voimana. Zelenskyj haluaa myös sitoutua tiiviimmin Eurooppaan ja Natoon. Äskettäin alkaneet liittymisneuvottelut EU:n kanssa ovat hänelle tärkeä askel. Kiinan turvallisuustakuu ei sovi konseptiin. Kiova ei kuitenkaan halua irtisanoa sopimusta Kiinan kanssa. Se puolestaan ​​tyrmääsi Pekingin, ja Zelensky tarvitsee Xiä välittäjänä. Kiina on ainoa suuri maa, jonka sekä Kiova että Moskova tunnustavat välittäjänä. Pekingillä Brics-valtioineen on todennäköisesti keskeinen rooli rauhanneuvotteluissa. Ainakin amerikkalaiset voisivat painostaa Pekingiä sopimuksella. Dokumentti ei kuitenkaan sovi myöskään heidän voimataktiikkakonseptiinsa. Tarina kahden voimakkaan, autoritaarisen valtion, Venäjän ja Kiinan, salaliitosta vapaata länttä vastaan ​​on vahvempi ja vakuuttavampi tarina. Viittaus sopimukseen on ärsyttävämpi. Tarinan säilyttäminen sellaisenaan on riittävän vaikeaa, sillä Venäjää ei tue vain Kiina, vaan myös Intian ja Brasilian kaltaiset demokratiat ja Brics+-jäsenet kokonaisuudessaan. Lännessä kertomus toimii edelleen. Ei enää globaalissa etelässä. Tämä kertomus ohjaa myös Brysseliä. Berliini myös. Tietääkö Berliini edes sopimuksesta, joka on edelleen Ukrainan virallisella sopimuslistalla Kiinan kanssa?