Koalition tila: Liikennevalot ovat epäluotettavia

Frankfurter Allgemeine Zeitung Koalition tila: Liikennevalot ovat epäluotettavia Artikkeli Eckart Lohse • 16 tuntia • 3 minuuttia lukuaikaa Ei ollut niin kauan sitten, kun oppositio saattoi vain nauttia hallituksen kiistasta ja sen huonoista kyselymääristä. Rypyt niiden otsassa, jotka eivät hallinneet, oli tarkoitettu osoittamaan huolta maan tilasta. Tämän alla oli toivo saada pian takaisin valtaan. Näin jatkui liittotasavallassa vuosikymmeniä. Toimivan puoluedemokratian mekanismit. Jos olosuhteet olisivat edelleen tällaiset, unioni voisi olla onnellinen. Liikennevalojen tila on nyt sellainen, että sosiaalidemokraattien, vihreiden ja FDP:n samaa mieltä olevien alojen luetteloimiseen kuluu vähemmän aikaa (todennäköisimmin perustavanlaatuisessa halukkuudessa jatkaa Ukrainan tukemista) kuin käydä läpi pitkää kiistalistaa. Kaksi viimeisintä esimerkkiä ovat Mannheimin ja Solingenin hyökkäysten jälkeinen ohut luettelo laittomasta muuttoliikkeestä, joka pehmeni jo koalitioäänestyksessä, sekä erimielisyydet verohelpotuksista. Ajantasaiset kysymykset ovat, luopuuko FDP vastustuksesta SPD:n esityslistansa kärkeen asettamaa eläkeuudistusta kohtaan ja sopiiko liikennevalo tulevan vuoden budjetista. Kanslerin kokemus Kuten kaikissa suhteissa, tämä pätee myös koalitioihin: jos ne ovat pohjimmiltaan vakaita, riita ei ole eksistentiaalinen ongelma, varsinkin jos kyseessä on sisällöltään supistettavissa oleva asia. Päinvastoin, mielipide-ero, jota asianosaiset käsittelevät ratkaisukeskeisesti, voi olla todiste suhteen vakaudesta. CDU:n ja CSU:n välinen taistelu pakolaispolitiikasta oli iso isku Merkelin viimeiselle musta-punakoalitiolle, jota sosiaalidemokraatit eivät alun perin halunneetkaan. Siitä huolimatta vallanpitäjät saattoivat saada vaikutelman, että vallanpitäjät olivat tietoisia kokonaisvastuunsa maasta ja esimerkiksi haastavassa koronapandemiassa ohjasivat laivan kallioiden ohi kohtuullisella turvallisuudella. Väestön keskuudessa vallitsi perustason luottamus. Liikennevalo puolestaan ​​on menettänyt tämän luottamuksen. Tämä ei johdu edes yksittäisten toimijoiden epäpätevyydestä. Keskimäärin se ei ole suurempi tai pienempi kuin aikaisemmat hallitukset. Tuskin yksikään liittokansleri on hankkinut yhtä paljon hallintokokemusta osavaltion ja liittovaltion tasolla kuin Olaf Scholz. Hän on järkevä mies, jota ei kiinnosta ajaa maata muuriin. Ongelma on pikemminkin siinä, että mukana on kolme voimaa, jotka ovat liian erilaisia ​​perustahdossaan. Jos punaiset ja vihreät voisivat vielä tulla toimeen joillakin alueilla, on liian monia, joissa FDP haluaa mennä eri suuntaan. Alkuperäinen sokerointi, että liikennevalo oli erittäin suuri liittouma, joka muodosti mustaa ja punaistakin leveämmän kulmakiven, jolla saksalaisten tarpeet voitiin tyydyttää kokonaisvaltaisesti, osoittautui nopeasti illuusioksi. Söder menee ylimielisesti yhden askeleen pidemmälle Se mikä saattaa vaivata ihmisiä enemmän kuin kysymys siitä, pitääkö talonsa lämmittää sähköllä vähän ennemmin tai myöhemmin, on liikennevalojen epäluotettavuus. Angela Merkel olisi mieluummin "hallinnut läpi" sen sijaan, että olisi jatkuvasti joutunut tekemään kompromisseja. Mutta se tosiasia, että liikennevalokapteeni Scholz kaikista ihmisistä aloitti tyhmillä sanoilla, että se, joka häneltä tilaa johtajuuden, saa sen, on vaalikauden vitsin huippuehdokas. Liikennevalopuolueet ovat hädin tuskin päässeet kompromissiin, kun se kyseenalaistetaan. Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva lakipaketti on määrä hyväksyä tällä viikolla. SPD:n eduskuntaryhmän kokouksessa tiistaina kriitikot näyttivät tulleen niin selväksi, että liittokansleri joutui nostamaan esiin luottamusäänestyksen mahdollisuuden. No, unioni voi hieroa käsiään yhteen! Tutkimukset tekevät liikennevalosta uuden version yhtä todennäköiseksi kuin pyörämatkan kuuhun. Unionin pikkusiskon puheenjohtaja, CSU:n pomo Markus Söder menee askeleen pidemmälle ja sulkee kategorisesti pois koalitiosta vihreiden kanssa. Meillä se on! Ikään kuin Saksin, Thüringenin ja Brandenburgin olosuhteet eivät olisi tarpeeksi huonot. Jos liikennevalo epäonnistuu, aikaisin tai vaalipäivänä, ongelma ei ole siinä, että Scholz päätyisi lyhytaikaisten kanslerien Erhardin ja Kiesingerin sarjaan. Pikemminkin se olisi merkki siitä, että keskustapuolueet eivät näytä edes AfD:n ja BSW:n nopean ja salamannopean kasvun vaikutuksen alaisena ymmärtäneen, että puoluedemokratian malli, jota he ovat tähän mennessä harjoittaneet maa on vaarassa.