Lähi-idän konflikti ja vasemmisto: Judith Butler kuvailee Hamasin joukkomurhia "aseelliseksi vastarintaksi"

Daily Mirror Lähi-idän konflikti ja vasemmisto: Judith Butler kuvailee Hamasin joukkomurhia "aseelliseksi vastarintaksi" kirjoittanut Gerrit Bartels • 5 tuntia Amerikkalainen filosofi puhuu Pariisissa, että lokakuun 7. päivän hyökkäykset eivät olleet terroristisia eivätkä antisemitistisiä, vaan yksinkertaisesti - mahdollisesti laillisia - israelilaisia ​​vastaan. Pian lokakuun 7. päivän jälkeen amerikkalainen filosofi ja sukupuoliteoreetikko Judith Butler, joka syntyi Yhdysvalloissa vuonna 1956 unkarilais-venäläis-juutalaisparille, kirjoitti "London Review of Books" -julkaisuun esseen Hamasin joukkomurhista ja julkaistusta väkivallasta. Lähi-idässä ja yritti kontekstualisoida sen, hän ainakin tunnusti, puhumatta jatkuvasti väkivaltaisesta Israelin "siirtomaavallasta": "Itse asiassa tuomitsen Hamasin väkivallan varauksetta. Se oli kauhea ja inhottava verilöyly. Se oli ensimmäinen reaktioni ja se on edelleen." Hän teki rajoituksen tänä sunnuntaina Pantinissa, yhdessä Pariisin banlieueista, keskustelun aikana videopodcastista "Paroles d'Honneur". Sosiaalisessa mediassa maanantaista lähtien levinneessä kahden minuutin tallenteessa Berkeleyn retoriikkaprofessorista voit nähdä ja kuulla hänen puhuvan siitä, kuinka Hamasin hyökkäykset olivat "kapina", "aseellisen vastarinnan teko". Sinun on sanottava se, jos haluat olla "rehellinen ja historiallisesti tarkka", Butler sanoo. Väkivalta palestiinalaisia ​​kohtaan Ja edelleen: "Se ei ollut terrori-isku, ei antisemitistinen hyökkäys, vaan israelilaisia ​​vastaan." Myös tässä hän tiivistää lyhyesti, että koko asia oli hänelle pelottava ja kauhea. Mutta hän olisi "tyhmä", jos hän ei ottaisi huomioon palestiinalaisiin kohdistuvaa väkivaltaa vuosikymmenien ajan. Hän väittää edelleen, että tässä on väkivaltainen sortokoneisto, alistustilanne, ja onko "asellisen vastarinnan puolesta tai vastaan", "Hamasin puolesta tai vastaan, mutta kutsukaamme asiaa ainakin aseelliseksi vastarinnasta". Pohjimmiltaan tässä kahden vasemmiston juutalaisen järjestön ja alkuperäiskansojen ja postkolonialistisen videokanavan Paroles d'Honneur järjestämässä tapahtumassa Butler jatkoi esseetään vasta vähän lokakuun 7. päivän jälkeen. Minun ei tarvitse samaistua siihen kasvoihin tai tuohon nimeen nimetäkseni näkemäni julmuudet. Judith Butler Kyse oli kontekstualisoinnin kiellosta, Hamasin joukkomurhien oletettavasti siihen liittyvästä suhteellisuudesta (Butler ryhtyi molempiin välittömästi), ensisijaisesti median hyödyntämästä moraalisesta raivosta, joka on puutteellinen ja liian pinnallinen. Kaikki tämä johtaa aina tällaisiin lauseisiin: "Haluamme vain tietää israelilaisten väkivallan, surun ja suuttumuksen historian." Tai että julmuuksia, tarkoittaen israelilaisia, tehtiin myös ihmisiä kohtaan, "jotka eivät ole samanlaisia ​​kuin minä. Minun ei tarvitse samaistua noihin kasvoihin tai tuohon nimeen nimetäkseni näkemäni julmuudet." Oli selvää, että ajoitus tällaiselle kirjoitukselle, jonka otsikko oli "Surun kompassi", vähän lokakuun 7. päivän jälkeen, ei vaikuttanut erityisen hyvältä, koska järkytys oli niin syvä. Pahempaa on Israelin pelkistyminen "siirtomaavaltioksi", "apartheid-valtioksi", jonka Butler teki ilman mitään meteliä, ja sen tietämättömyys Hamasista sen omana usean miljoonan dollarin sortokoneistona Gazan alueella, joka kykenee sotimaan. Ei mainita antisemitismistä, ei mainita kahdestasadasta panttivangista, ei mainita monien arabiryhmien ja -valtioiden sekä Iranin tavoitteesta tuhota Israel. Laillinen Hamasin hyökkäys? Ja nyt lokakuun 7. päivä ei ollut terrori-isku, ei antisemitistinen hyökkäys, vaan suorastaan ​​laillinen hyökkäys Israelia, valtion sortokoneistoa vastaan? Onko panttivankien ottaminen myös laillista vastarintatoimena? On puhuttava vaarallisesta trivialisoinnista, jopa valkaisusta, eikä vain valikoivasta tahdonvastaisuudesta. Voisit antaa Butlerin puhua. Mutta kun otetaan huomioon heidän asemansa ja maineensa, heidän lausuntonsa eivät vain resonoi enemmän postkolonialistisen vasemmiston kanssa, vaan ovat myös papukaijassa ilman kontekstia kulttuuriteollisuudessa, joka on jo pahasti repeytynyt. Kulttuuritieteilijä, kirjailija ja pitkäaikainen Klagenfurt Bachmann -palkinnon tuomari Mithu Sanyal voi lukea "vastarinta iskee usein ei-laillisiin tavoitteisiin". "Aseellisesta vastarinnasta" Hamasin sankarillistamiseen ja jopa glamorointiin on sitten vain lyhyt matka. Esseen "Surun kompassi" lopussa Butler toivoi maailmaa, joka vastustaa "siirtomaavallan normalisointia" ja puolusti "ihmisten itsemääräämisoikeutta ja vapautta".